SilokampelaPerca fluviatilis

Yleistä

Suomessa tavattu sadas kalalaji

Tuore katsaus Suomen kalastoon ja Suomessa tavattujen kalalajien lista ehti vanhentua vain puoli vuotta, ennen kuin se jouduttiin päivittämään lisäämällä meille ja pohjoiselle Itämerelle uusi laji – silokampela. Oliko tämä vain sattuma vai onko kalastossamme käynnissä muitakin muutoksia?

Tvärminnen eläintieteellisen aseman yliteknikko Torsten Sjölund sai verkoistaan Tvärminnen vesiltä 29.7.2008 piikkikampeloiden heimoon kuuluvan silokampelan (Scopthalmus rhombus). Se muistuttaakin kovasti piikkikampelaa, mutta sen pinnalta puuttuvat piikkikampelalle tyypilliset karheat kyhmyt. Silokampelan otsalla olevan ”irokeesikampaus” johtuu selkäevän ensimmäisiä ruotoja yhdistävän eväkalvon vaillinaisuudesta.

 

Silokampelan löytyminen vuonna 2008 Hankoniemen vesiltä voi tuntua erikoiselta, onhan merialueemme suolapitoisuus nyt verrattain alhainen, ja silokampela elää tavallisesti suolaisemmissa vesissä Atlantin, Välimeren ja Mustanmeren rannikkoalueilla. Olimme kuitenkin listanneet silokampelan mahdollisten lähiajan tulokkaiden joukkoon, tulihan Atlantilta suolaisempaa vettä Itämereen vuonna 2003. Herää kysymys liittyvätkö myös etelärannikollamme vuonna 2006 tehdyt sardelli- eli anjovishavainnot suolapulssiin, vai paremmin ilmaston lämpenemiseen. Onko lisää muutoksia ja lajeja tulossa potentiaalisten tulokkaiden listalta? Rannikkomme suolapitoisuuden on ennustettu vähenevän, mutta toisaalta tuulisuuden lisääntyvän. Parina viime vuosikymmenenä harvoin saatujen suolapulssien voisi siksi odottaa yleistyvän ja eteläisempien lajien yksilöitä saapuvan niiden mukana. Etenkin varhaisvaiheissaan avoimella ulappalla elävät lajit voisivat saapua meille suolapulssien ja virtausten myötä. Eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä näitä pelagisia varhaisvaiheita on mm. eri kampelalajeilla.

 

 

Yhteiskuvasta näkee, että silokampela ja piikkikampela muistuttavat paljon toisiaan. Molemmilla on melko kookas suu verrattuna muihin meillä tavattuihin kampeloihin. Silokampelan ruumiin muoto ei kuitenkaan ole aivan niin kiekkomaisen pyöreä kuin piikkikampelalla. Nimensä mukaisesti silokampela tuntuu sileältä, sillä ruumiin pinnalta puuttuvat luukyhmyrivit. Tähän seikkaan silokampelan pyydystänyt Torsten Sjölundkin kiinnitti huomiota. Hän oli edellisenä vuonna saanut myös punakampelan ja ymmärsi toimittaa molemmat yksilöt tutkittaviksi, jolloin lajintuntemus voitiin varmistaa.

 

Punakampelaltakin puuttuvat luukyhmyrivit, mutta sillä on muutamia luukyhmyjä päässä. Punaisia pilkkuja sen sijaan voi myös olla tavallisella kampelalla, jolla on runsaat luukyhmyrivit kyljellä ja ruumista reunustavien evien tyvellä. On syytä muistaa, että kampeloiden väritys vaihtelee ympäristön mukaan, eikä niiden alapuoli aina ole täysin valkoinen. Kampelalla ja punakampelalla on molemmilla pienempi suu kuin silokampelalla. Kannattaa siis tarkastaa kampelasaaliin yksilöt, ensin vaikka kädellä tunnustelemalla; joukossa saattaa olla silo-, puna- tai hietakampela. Näiden kampeloiden lajinmääritys kannattaa yleensä varmistuttaa, niin että havainnot saadaan rekisteröidyiksi, sillä ne ovat meillä toistaiseksi harvinaisuuksia.

Toivoisinkin uusia havaintoja ja näytteitä näistä meillä harvalukuisista kampeloista ja muista harvinaisista tai uusista lajeista. Lauri Urho (etunimi.sukunimi@luke.fi)