PiikkikampelaPsetta maxima

Yleistä

Lahko: Kampelakalat Pleuronectiformes
Heimo: Piikkikampelat Scophthalmidae

Piikkikampelan levinneisyyskartta

 

Piikkikampela elää Atlantin itäosalla, Välimeressä, Mustassameressä ja Itämeressä. Sen levinneisyyden pohjoisraja on Norjassa Trondheimin kohdalla. Suomessa sitä on Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueilla sekä jonkin verran Suomenlahden länsiosalla ja Selkämerellä. Monen muun merikalan tavoin piikkikampela kaipaa Itämereen silloin tällöin kunnon suolapulsseja.

Tuntomerkit

Piikkikampelan silmät ovat vasemman kyljen puolella. Sen ruumis on lähes lautasmaisen pyöreä, ja sitä reunustavat hyvin pitkät selkäevä ja peräevä. Pyrstönvarsi on hyvin lyhyt. Suu on suuri, ja siinä on pieniä, teräviä hampaita. Yläkyljen ihossa on runsaasti piikkikyhmyjä. Alapuolinen kylki on vaalea ja lähes aina sileä. Pienen piikkikampelan yläpuolinen kylki on harmaanruskea tai hiekan värinen ympäristöstä riippuen. Suuren yksilön yläkylki on usein tummanruskea ja pienten täplien täyttämä. Evissä on tummia pilkkuja.

Lisääntyminen, kasvu ja ravinto

Piikkikampela lisääntyy onnistuneesti Itämeren pääaltaan pohjoisosassakin. Se kutee alkukesällä noin 2–8 metrin syvyisillä alueilla vapaassa vedessä. Pienikokoiset mätimunat ovat leijuvia vähintään 8 promillen suolapitoisuudessa, mutta Suomen aluevesillä ne ilmeisesti vajoavat löyhästi pohjalle. Poikaset elävät ensimmäiset viikot pintavedessä ja kulkeutuvat virtausten mukana. Muodonmuutoksen kokeneita, tuumanmittaisia piikkikampeloita löytyy loppukesällä Saaristomeren ja etelärannikon matalilta hiekkapohjilta.

Nuoret piikkikampelat syövät leväsiiroja, katkoja, simpukoita ja muita pieniä pohjaeläimiä. Aikuiset ovat aktiivisesti saalistavia petokaloja, jotka syövät tokkoja, pieniä simppuja, tuulenkaloja ja silakoita. Piikkikampela kasvaa Itämeressä 2–5 kilon painoiseksi, valtameressä suuremmaksikin.

Lajin tilanne ja uhkatekijät

Piikkikampelan saaliit Suomen aluevesiltä ovat nykyään paljon pienemmät kuin aiemmin. Toisaalta nuoria piikkikampeloita havaitaan rannikollamme vuosittain. Lohen siimapyynnin loppuminen saattaa selittää osan piikkikampelan saaliiden laskusta. Myös Itämeren muilla osilla on havaittu saaliiden pienenemistä. Lajilla saattaa olla Itämeressä osakantoja, jotka lisääntyvät eri alueilla.