NokkasärkiChondrostoma nasus

Yleistä

Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Leuciscidae

 

Tuntomerkit

Nokkasärjet ovat ryhmä lajeja, joiden suu on kuonomainen rustomuodostuman alla. Leuat ovat kovempia ja alaleuka lisäksi teräväreunainen. Lajeja on viidestä yhdeksääntoista tai ne ovat geneettisesti erotettavia muotoja. Ryhmän nimikkolajilla nokkasärjellä, C. nasus, on kylkiviivassa tavallisesti 60 – 63 (52 – 66) suomua ja selkäevässä on 9-10 haaraista ruotoa ja peräevässä 10 – 11. Suun muoto muuttuu kehityksen kuluessa siten, että nuorilla se on kaareva, mutta aikuisilla (yli 20  cm) suora. Rinta-, vatsa, perä- ja pyrstöevässä on punertavaa.

Esiintyminen ja alkuperä

Nokkasärki elää Etelä- ja Keski -Euroopassa aina Puolaan asti pohjoisessa suurissa ja keskisuurissa joissa kivi- ja sorapohjilla. Suomessa rekisteröitiin ensimmäinen havainto vuonna 2020 varsinaissuomalaiseen lampeen istutetuista yksilöistä, joskin kaloja oli havaittu jo vuosi tai kaksi aikaisemmin.

Lisääntyminen

Sukukypsyyden nokkasärki saavuttaa yleensä 3-5-vuotiaana ja voi elää 12-vuotiaaksi asti. Huhti-toukokuussa lämpötilan saavuttaessa 12 astetta, ne nousevat suurissa parvissa kutemaan jokien yläjuoksulle sivuhaaroihin, jotka aikuiset yksilöt jättävät ennen kesää. Kutuaikana koiraat kokoontuvat suuriin ryhmiin, mutta pitävät pientä reviiriä. Naaraat laskevat takertuvan mädin syvennyksiin sorapohjalla.

Ravinto, kasvu ja vaellukset

Poikaset oleskelevat rantojen pintavesissä ravintoa hakiessaan ja nuoret yksilöt lähempänä pohjaa pohjaeläimiä hakiessaan. Kasvaessaan ne myöhemmin siirtyvät voimakkaampi virtaisille alueille, missä ne kuonon alapuolisen suun ja terävien leukojen avulla raastavat kovista pinnoista ja kasveista leviä, detritusta ja muuta eliöstöä ravinnokseen. Jokialueilla aikuiset kalat oleskelevat usein alajuoksulla, kunnes nousevat keväällä parvissa kudulle ylemmäs jokeen. Laji esiintyy voimakkaasti virtaavilla jokialueilla, vaatien hapekkaita olosuhteita, mutta voi tulla toimeen yli 20 asteen lämpötilassa.  Nokkasärki saattaa saavuttaa 35 – 40 cm pituuden ja puolentoista kilon painon. Tavallisesti tapaa yksilöitä, jotka ovat 20 – 30 cm pituisia. Tämän kokoisia meilläkin tavatut yksilöt olivat.

Kalastus ja saaliit

Keski- ja Itä-Euroopassa kaloja pyydystetään seisovilla pyydyksillä, mutta myös ongella, joka tosin on haastavampaa. Saaliina ehkä on isompia yksilöitä, jotka eivät ilmeisesti ole niin tiukasti levänsyöjiä.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

Keski-Euroopassa jokien patoaminen, kanavoiminen ja rehevöityminen ovat tehneet nokkasärjestä paikoin uhanalaisen ja sitä on ryhdytty myös viljelemään.

Vieraslajin aiheuttamat uhat

FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nation) on listannut Opisthorchiidae-heimon maksamadot kahdeksanneksi merkittävimmiksi ruuanvälityksellä leviäviksi parasiiteiksi (FAO 2014). Nokkasärki voi toimia Opisthorchis felineus -maksamadon toisena väli-isäntänä, ensimmäisenä on jokin kotilolaji ja pääisäntänä toimii aika moni nisäkäslaji, mukaan luettuna koira, kissa ja ihminen. On arvioitu, että miljoonat ihmiset voivat saada tämän loisinfektion. Maksamatojen metacercariat ovat yllättävän sitkeähenkisiä, sillä ne kestävät hyvin suolaa, kuivumista ja kylmää. Ihminen voi saada loisinfektion syötyään kalaa, jossa on metacercario -vaiheessa olevia loisia. Euroopassa O. felineus-infektioita on havaittu ihmisillä pääasiassa Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä sekä yksittäisiä infektioita Italiassa, Saksassa ja Kreikassa (Mäkiaho 2019).

Lisätietoa:

Mäkiaho, A. 2019. Maksamatojen metacercaria-muotojen esiintyvyys Suomen särjissä. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto 2019. 30 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/303840/Lisuri_M%C3%A4kiaho.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Lauri Urho 13.1.2021