IsosimppuMyoxocephalus scorpius
Yleistä
Lahko: Scorpaeniformes, simppukalat
Heimo: Cottidae, simput
Isosimppu elää Suomen lounaisella merialueella, eli Ahvenanmaan, läntisen Suomenlahden ja Saaristomeren puhtailla alueilla. Joitakin yksilöitä on tavattu Suomenlahden itäosalla ja Perämeressä asti. Itämeren lisäksi isosimpun elinalue kattaa pohjoisen Atlantin rannikot Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä osan Jäämerta. Isosimppu on kylmien vesien pohjakala.
Tuntomerkit
Isosimpun suu on suuri ja leveä. Kuonossa ja päässä on okakyhmyjä. Kiduksia suojaava ihopoimu pään alapuolella on keskiosastaan irtonainen. Etukiduskannessa ja kiduskannessa on piikkejä. Etukiduskansien piikit eivät yllä kiduskannen takareunaan. Ruumis kaventuu päästä pyrstöön päin.
Kyljissä on tummanruskeita ja kermanvaaleita laikkuja. Selkäeviä on kaksi, ja ne ovat erilliset. Etumainen selkäevä on piikkiruotoinen ja melko tumma. Taemmassa selkäevässä ja peräevässä on vaaleita poikkiraitoja. Pyrstöevässä on tummia täpliä. Koiraalla on räikeä kutuasu talvesta kevääseen asti;sen vatsa on kellanpunainen ja valkotäpläinen, ja suurissa rinta- ja vatsaevissä on punaista, valkoista, kellanvihreää ja ruskeaa. Kutevan naaraan vatsa on valkoinen tai osin keltainen.
Lisääntyminen, kasvu ja ravinto
Isosimppu kutee keski- tai kevättalvella rantavyöhykkeessä tai matalikoilla. Kutualustana on kivenkolo tai kallionrako. Koiras vartioi hedelmöittämäänsä munarykelmää useiden viikkojen ajan eli mädin kuoriutumiseen asti. Poikaset nousevat pintaveteen levittäytyäkseen ennen kuin laskeutuvat kesällä pohjan suojaan.
Isosimppu oleskelee hiekka-, kivi- tai savipohjilla, useimmiten yksinään. Itämeressä se vetäytyy kesällä 20‒30 metrin syvyydelle ja saalistaa hämärän aikaan sekä yöllä. Isosimppu syö kilkkejä ja muita äyriäisiä, nilviäisiä, sukasmatoja ja pikkukaloja, muun muassa silakkaa, ahventa, kiiskiä, kuoretta ja hietatokkoa. Se tulee sukukypsäksi kaksi- tai kolmevuotiaana ollessaan noin 15 cm pituinen. Isosimppu voi saavuttaa 25–40 cm pituuden ja elää 6–10 vuotta.
Lajin tilanne ja uhkatekijät
Isosimppu on arvioitu puutteellisesti tunnetuksi Suomessa ja parissa muussa Itämeren rantavaltiossa. Havaintoja ja tietoa sen tilan parempaan arviointiin oli vuonna 2010 liian vähän. Ahvenanmaalta isosimppua saatiin kohtalaisesti koekalastuksissa 1990-luvulla. Saaristomereltä ja Suomenlahdelta on viime vuosilta vain joitakin havaintoja.
Hapettomat pohja-alueet Suomenlahdessa ja merenpohjan tilan huonontuminen muuallakin heikentävät isosimpun elinmahdollisuuksia. Sen poikaset ovat alttiita runsaasti lauhdevettä käyttävien laitosten vedenotolle. Hylkeet ja turska ovat isosimpun luontaisia saalistajia. Turskan edellisen runsaan esiintymisen aikana havaittiin simppujen vähenemistä, mikä yhdistettiin turskan saalistukseen.
