ImukalaLiparis liparis
Yleistä
Lahko: Scorpaeniformes, simppukalat
Heimo: Liparidae, imukalat
Imukala on pieni simppukala, joka elää Atlantin pohjoisosassa, Jäämeressä ja Itämeressä. Suomessa sitä on läntisellä Suomenlahdella, Selkämerellä, Saaristomeren ulkosaaristossa ja Ahvenanmaan ympärillä. Imukala elää enimmäkseen verraten syvällä, mutta liikkuu myös pintakerroksissa. Sen voi saada kiinteiden pyydysten ankkurien tai kohojen mukana, kiinnittyneenä näihin rintaevien välissä olevalla imukupillaan.
Tuntomerkit
Pyöreä pää ja vartalo muodostavat alle puolet imukalan pituudesta. Takaruumis kapenee kohti heiveröistä pyrstöevää. Suu on leveä ja aukeaa hieman alaviistoon. Silmät ovat pienet. Selkäevä ja peräevä ovat pitkät. Leveiden rintaevien välissä on vatsapuolella soikea imukuppi.
Imukala on väriltään usein tumma, toisinaan ruskeanpunainen tai ruskeankirjava. Kuolleena sen värit muuttuvat nopeasti, ja kala menettää ryhtinsä.
Lisääntyminen, kasvu ja ravinto
Imukala kutee kevättalvella todennäköisesti kovilla pohjilla. Kutupaikat ovat matalammassa kuin aikuisten elinpaikat muina aikoina. Koiras jää vartioimaan munaryhmiä. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja oleskelevat alkukesän ulappa-alueilla pinnan tuntumassa.
Kesäisin imukaloja on sukeltajien havaintojen mukaan Selkämeressä ainakin 5‒30 metrin syvyydellä. Syksyisin lajia saadaan silloin tällöin Selkämereltä sivusaaliina väliveden silakkatrooleilla. Imukala syö pohjalla eläviä katkoja ja muita äyriäisiä, monisukasmatoja sekä pieniä kotiloita ja simpukoita. Enimmillään se voi kasvaa noin 18 cm:n pituiseksi.
Lajin tilanne ja uhkatekijät
Vähäisen havaintoaineiston vuoksi imukala päätyi Suomessa vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa luokkaan puutteellisesti tunnetut. Sen kannan kehityksestä ei ole tietoa.
Suomenlahdella hapettomat pohja-alueet ovat saattaneet kaventaa imukalan elinaluetta. Sen poikasia voi ajautua rannikolla lauhdevettä käyttävien ydinvoimaloiden ja muiden suurten teollisuuslaitosten vedenottoon.