IdänsieraintokkoProterorhinus nasalis

Yleistä

Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae

 

Tuntomerkit

Idänsieraintokot ovat väritykseltään ruskean kellertäviä ja niiden kyljissä on epäsäännöllisen muotoisia pystysuuntaisia tummia raitoja. Suomessa esiintyvistä tokoista idänsieraintokon voi koittaa erottaa sen sieraimista, jotka ulottuvat suun yli. Proterorhinus -sukuun kuuluvien tokkolajien (P. nasalis, P. marmoratus, P. semilunaris) varmaan erottamiseen toisistaan tarvitaan dna-menetelmiä. Pituudeltaan nämä tokot kasvavat noin 11 cm mittaiseksi.

Esiintyminen ja alkuperä

Proterorhinus -suvun tokoista idänsieraintokko (P. nasalis) viihtyy mereisessä elinympäristössä ja on alun perin kotoisin Kaspianmereltä. Putkisieraintokko (P. marmoratus) elää luontaisesti mereisessä ja jokisuistoympäristössä Mustallamerellä. Tonavansieraintokko (P. semilunaris) viihtyy puolestaan makeassa vedessä. Se on levinnyt Mustanmeren alueen joista Pohjois-Amerikkaan sekä keski- ja länsi-Eurooppaan, mm. Vistula-jokeen. Putkisieraintokot ovat päässeet levittäytymään ihmisten rakentamien kanavien kautta uusille elinalueille Euroopassa. Putkisieraintokon ja idänsieraintokon on arvioitu levittäytyneen mm. niin kutsutun Euroopan pohjoisen invaasioreitin kautta; Volgasta, Äänisen ja Laatokan kautta Neva-joelle ja sitä kautta myös lopulta Itämeren puolelle.

Ensimmäiset havainnot Proterorhinus-suvun tokkojen levittäytymisestä Itämerelle on raportoitu vuonna 2007, kun näitä tokkoja havaittiin Suomenlahden itäisimmässä osassa Venäjän puolella. Viron aluevesiltä tunnistettiin idänsieraintokkoja vuonna 2020. Ensimmäinen havainto idänsieraintokosta Suomen merialueelta itäiseltä Suomenlahdelta tehtiin toukokuussa 2022.

Putkisieraintokot ovat pohjakaloja, jotka viihtyvät makeissa ja murtovesissä, matalilla alueilla kivien ja kasvillisuuden seassa.

 

Lisääntyminen

Putkisieraintokot tulevat sukukypsäksi 1-2 vuoden iässä. Ne lisääntyvät myöhään keväällä ja alkukesästä, mätimunat löytyvät kivien ja simpukoiden alapinnoilta.

 

Ravinto, kasvu ja vaellukset

Putkisieraintokot käyttävät ravintonaan selkärangattomia eläimiä.

 

Kalastus ja saaliit

Putkisieraintokoilla ei ole merkitystä kalastuksen saaliina.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

Proterorhinus-suvun tokot ovat Itämerellä esiintyessään luokiteltu vieraslajeiksi. Idänsieraintokkojen vaikutuksista muuhun lajistoon ei ole vielä tietoa. Todennäköisesti ne kilpailevat paikallisesti elintilasta ja ravinnosta muiden kalojen, kuten hieta- ja liejutokkojen kanssa.

Torjunta

Idänsieraintokkoja ei tule levittää luontoon tai muutoin mahdollistaa niiden leviämistä laajemmalle. Mahdolliset kiinni saadut yksilöt tulee hävittää. Tietoisuutta tulee yleisesti levittää vieraslajien haitallisuudesta Suomen luontaiselle lajistolle. Jos teet havainnon idänsieraintokosta, tee siitä havaintoilmoitus valokuvan kanssa Luonnonvarakeskukselle https://kalahavainnot.luke.fi/sivustolle.