HaukiEsox lucius
Yleistä
Lahko: Haukikalat Esociformes
Heimo: Hauet Esocidae
Tuntomerkit
Hauki on helppo tunnistaa petokalaksi leuoissa ja kidassa olevista runsaista terävistä hampaista. Sille ominaisia piirteitä ovat myös iso pää ja suuret silmät. Selkä- ja peräevä sijaitsevat lähellä pyrstöä. Vihertävissä kyljissä on keltaisia täpliä.
Esiintyminen ja alkuperä
Hauen levinneisyysalue käsittää pohjoisen pallonpuoliskon kylmät ja lauhkeat alueet. Euroopassa haukea tavataan lähes koko mantereella. Hauki on ahvenen ohella sisävesiemme yleisimpiä kaloja. On arvioitu, että haukea esiintyy 80-90 % järvistämme. Haukikannan runsaus riippuu paljolti soveliaista kutu- ja poikastuotantoalueista.
Lisääntyminen
Koiraat saavuttavat sukukypsyyden normaalisti 2-4 vuoden ja naaraat 3-4 vuoden iässä. Hauki kutee järvissä pian jäiden lähdön jälkeen ja kutu kestää yleensä viikosta kahteen. Merenlahdissa kutu alkaa joskus jo huhtikuun puolivälissä, mutta se jatkuu usein kesäkuulle, varsinkin ulkosaaristossa. Järvissä kutualueina ovat matalat tulvarannat ja merellä matalat kasvillisuusrannat, purojen ja jokien suistot sekä mereen yhteydessä olevat järvet ja lammet. Kuoriuduttuaan noin 8-9 mm pituinen hauenpoikanen kiinnittyy muutamiksi päiviksi vesikasveihin ja kehittyy tällöin enemmän aikuisen hauen näköiseksi ruskuaisensa vararavinnon turvin.
Ravinto, kasvu ja vaellukset
Poikaset syövät aluksi eläinplanktonia ja sitten hyönteistoukkia. Kalanpoikasia ne alkavat pyydystää noin 3 cm pituisina. Ensimmäisenä kesänään hauet voivat jo syödä myös lajitovereitaan. Isompien haukien ravintoon kuuluu kalojen lisäksi myös sammakoita, myyriä ja vesilintujen poikasia. Hauki on nopeakasvuinen. Se kasvaa ensimmäisenä elinvuotenaan yleensä 8-15 cm, joskus jopa 20 cm mittaiseksi. Puolen metrin pituuden hauki saavuttaa yleensä 5-6-vuotiaana ja metrin pituuden 6-10 vuotta myöhemmin. Aikuisista naaraat kasvavat selvästi nopeammin kuin koiraat. Kaikki suurhauet (10-20 kg) ovat naaraita. Hauki on hyvin paikallinen ja vaellukset vähäisiä.
Kalastus ja saaliit
Yleinen, suurikokoinen ja suhteellisen helposti pyydystettävä hauki oli entisaikojen suomalaisille merkittävä ravinnonlisä. Nykyisin hauki on yleisimpiä vapaa-ajankalastajien saalislajeja. Vapaa-ajankalastajat ovat pyydystäneet 2000-luvulla merialueen haukisaaliista yli 80 % ja sisävesien haukisaaliista lähes kaiken. Hauen kokonaissaalis on 2000-luvulla vaihdellut 7-10 miljoonaa kiloa. Haukea pyydetään uistimilla, perhoilla, verkoilla, iskukoukuilla, pitkäsiimalla ja rysillä.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus
Järvien säännöstely, jokien perkaukset, kuivatukset, ns. tulvavallien rakentaminen ja rehevöitymiseen liittyvä rantojen umpeenkasvu sekä rannikon alunamaiden käsittely ovat paikoin heikentäneet haukikantoja sisävesissä ja jokisuistoissa. Haukikantojen on havaittu paikoin heikentyneen myös rannikkoalueella, ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla. Syitä ilmiöön ei kaikissa tapauksissa tunneta, mutta ympäristömuutoksia pidetään todennäköisimpinä vaikuttajina.
Aiemmin maassamme istutettiin vuosittain yli 30 miljoonaa vastakuoriutunutta hauenpoikasta. Parinkymmenen viime vuoden aikana istutusmäärät ovat vähentyneet, ja istutuksissa on siirrytty noin sormenmittaiseksi kasvatettuihin haukiin. Pitkään jatkuneista mittavista istutuksista johtuen on monin paikoin vaikea tietää onko haukikanta alkuperäinen. Istutuksissa käytetyt poikaset ovat usein olleet peräisin toisista vesistä pyydystetyistä emoista. Yleistä on ollut istuttaa myös sisävesien haukien poikasia merialueelle. Lajina hauki on elinvoimainen.