KatkerokalaRhodeus amarus

Yleistä

Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Katkerokalat Acheilognathidae

Tuntomerkit

Suomen- ja englanninkielinen nimi (bitterling) viittaavat kalan makuun, jonka sanotaan olevan kitkerä. Rhodeus viittaa koiraan väriin kutuaikana. Katkerokala on lyhyehkö kala korkeahkolla vartalolla, joka on sivulta litistynyt. Suhteellisen suuria suomuja voi laskea 32–40 kappaletta kyljeltä pitkittäisrivistä. Puutteellinen kylkiviiva erottuu vain noin 4-10 suomun mittaisena pään takana. Melko takana, anuksen yläpuolella, sijaitsevassa selkäevässä on 9-10 haaraista ruotoa, peräevässä 8-10. Kutuaikaa lukuun ottamatta sukupuolten värityksessä ei juuri ole eroa näissä hopeakylkisissä kaloissa, joiden selkäpuoli on hieman tummempi. Silmässä on hieman punaista ja pyrstön keskeltä suuntautuu eteenpäin kapeneva usein tummempi, sinervän tai vihertävän ja hopean vivahteinen juova.

Kutuaikana koiraasta tulee kirkkaan iridisoiva sateenkaaren väreissä: punaista, roosaa, violettia ja vihreää riippuen näkökulmasta ja valosta. Koiraan selkä- ja peräeviin tulee punaista ja mustaa. Lisäksi valkoisia kutukyhmyjä ilmestyy kuonon alueelle. Naaraiden väritys pysyy melko vaimeana, mutta niille kehittyy munanasetin, joka voi olla ruumistakin pidempi. Sukukypsät yksilöt ovat noin 40 – 80 mm pituisia kun ne kaksivuotiaina saapuvat kutupaikoille. Koiraat voivat olla sukukypsiä jo vuoden ikäisinä sekä naaraita pienempiä. Naaraat tuottavat 200 – 500 ovaalia, hieman takertuvia munaa. Pienenä osittaiskutijana katkerokala valmistaa mätimunia erissä ja kutee pitkin kesää.

Esiintyminen ja alkuperä

Katkerokalan alkuperäinen alue on käsittänyt Mustanmereen, Azovanmereen ja Kaspianmereen liittyvien jokien alajuoksun alueet ja Kaspianmeren ja Aral-järven murtovesialueen. Lajia on levitetty länteen ja pohjoiseen. Vuonna 2019 laji löydettiin yhdestä paikasta Virosta. Suomen ainoaksi toistaiseksi esiintymispaikaksi kirjattiin 2020 pieni lampi Varsinais-Suomessa. Laji on tuotu Suomeen muualta Euroopasta tai päästetty luontoon akvaariosta.

Lisääntyminen

Katkerokalat tulevat sukukypsiksi jo 3-6 cm mittaisina. Kutuajan alussa katkerokalat kerääntyvät joskus jopa useiden satojen yksilöiden ryhmiin. Koiraat valitsevat simpukan luota reviirin, jota puolustavat muita koirailta ja naarailta. Kutu tapahtuu alle 1,5 m syvyydessä. Yhdessä kututapahtumassa 1-6 munaa siirretään simpukkaan ja lopulta sen kiduksissa voi olla kehittymässä yli 250 alkiota. Optimi kutulämpötila vaihtelee 15 ja 21 asteen välillä. Alkion kehitys kestää 20 – 30 vrk. Poikasten kuoriuduttua ja siirryttyä ulkoiseen ravintoon niiden evät ja kaksiosainen uimarakko alkavat erottua. Nuoret kalat poistuvat simpukan kiduskammiosta 7-8 mm pituisina ja aloittavat itsenäisen elämän 8-10 mm pituudessa. Ensimmäiset suomut ilmestyvät 13 mm pituisille. Suomessa on havaittu myös poikasia vuonna 2020, mutta vielä ei ole tietoa kuinka ne selviävät talvesta.

Ravinto, kasvu ja vaellukset

Kutujaksoista johtuen poikaset ovat syksyllä eripituisia. Aikuiset voivat elämänsä aikana saavuttaa 11 cm pituuden, mutta yleensä jäävät alle 8 cm pituisiksi. Katkerokala on lähinnä kasvissyöjä, mutta voi pieneen suuhunsa ottaa myös pieniä eliöitä, varsinkin nuorena. Katkerokalat oleskelevat usein ryhmissä kasvillisuuden suojassa, mutta ovat vilkkaita liikkeissään. Niitä esiintyy rantojen lähellä matalissa vesissä järvissä, lammissa ja hitaasti virtaavilla jokiosuuksilla kesällä sekä talvella hieman voimakkaammissa virroissa. Kiihkeän elintyylin omaavat kalat elävät tavallisesti vain 2-3 vuotta, 4-5 -vuotiaat ovat harvinaisempia.

Kalastus ja saaliit

Pieneksi jäävät katkerokalat eivät varsinaisesti ole kalastuksenkohde, mutta kalan voi saada tarttumaan hyvin pieneen koukkuun, vaikka katkerokalat syövät usein kasveja.

Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus

Monilta alueilta Keski-Euroopasta, esim. Rhein-joen keskijuoksulta katkerokala on hävinnyt heikentyneen vedenlaadun takia. Joissain maissa katkerokala on lailla suojeltu. Laji on myös otettu viljelyyn.

Vieraslajin aiheuttamat uhat

Katkerokaloissa tiedetään esiintyvän yli 60 loislajia ja bakteereista mainittakoon Aeromonas salmonisida. Bakteeri aiheuttaa paisetautia (furunkuloosia) lohikalojen tautia, johon taimenet ovat herkimpiä sairastumaan. Tauti voi siirtyä veden, välineiden, desinfioimattoman mädin ja erityisesti oireettomien kantajakalojen välityksellä.

Lauri Urho 8.1.2021