(Gymnocephalus cernuus)
ruots. gers, engl. ruffe
Lahko: Ahvenkalat Perciformes Alalahko: Percoidei Heimo: Ahvenet Percidae
Tuntomerkit Esiintyminen ja alkuperä Lisääntyminen Ravinto, kasvu ja vaellukset Kalastus ja saaliit Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus
Tuntomerkit: Kiiski on pieni, vihertävänruskea ja piikikäs ahventen heimoon kuuluva pohjakala. Se muistuttaa ulkonäöltään hieman kuhaa tai ahventa, mutta eroaa näistä värityksen ja yhteen kasvaneiden selkäevien perusteella. Kiisken piikikkään pään alaosassa on liman täyttämiä kuoppia, ja myös sen ihoa peittää voimakas limakerros.
Esiintyminen ja alkuperä: Kiisken levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa ja Aasian pohjoisosat. Kiiski puuttuu Pyreneitten ja Apenniinien niemimaalta sekä Skotlannista. Norjassa kiiskeä tavataan maan eteläosien sisävesissä. Suomessa kiiski elää runsaslukuisena hyvin monenlaisissa vesissä. Kiiskiä ei tavata kaikista turverantaisista ja mutapohjaisista lammista, joista hapekkaat kivikko- tai hiekkapohjat puuttuvat. Tästä johtuen kiiski ei runsaslukuisuudestaan huolimatta ole yhtä yleinen kuin ahven. Sen esiintymisen pohjoisraja kulkee Maanselän vedenjakajalla, eli kiiski puuttuu Jäämereen laskevista vesistöistä. Itämeressä kiisken elinalue ulottuu kauemmaksi rannikosta kuin muiden sisävesikalojen. Kiiski hyötyy lievästä rehevöitymisestä, mutta sen lisääntyminen heikkenee rehevöitymisen pahentuessa.
Lisääntyminen: Kiisken kutu alkaa pian jäiden lähdettyä ja sitä kestää pitkälle heinäkuuhun. Kiiski saavuttaa sukukypsyyden 1-3 vuoden iässä, jolloin sen pituus on 6-12 cm. Nopeakasvuiset koiraskalat voivat olla sukukypsiä jo vuodenkin ikäisenä.
Ravinto, kasvu ja vaellukset: Kiisken kasvussa on vaihtelua eri vesien välillä – kyse lienee tarjolla olevan ravinnon sekä kiisken ja muiden samaa ravintoa käyttävien kalojen määrästä. Helsingin edustalla kymmensenttinen kiiski on 2-vuotias, Tuusulanjärvessä 3-4-vuotias, mutta Keski-Suomen vähäravinteisissa vesissä 5-8-vuotias. Kiisken silmät ovat sopeutuneet aistimaan vähäistä valoa, ja kiiski on aktiivisimmillaan hämärässä tai pimeässä.
Kiiskelle kelpaavat ravinnoksi lähes kaikki pohjalta löytyvät eläinkunnan edustajat, myös mäti. Vaikka kiisken on todettu eräissä tutkimuksissa syövän talvisin runsaasti siian mätiä, ei ole varmuutta siitä, pystyykö kiiski heikentämään siika- tai muikkukantoja. Toisaalta esimerkiksi ahven, hauki, kuha ja made käyttävät runsaasti kiiskiä ravinnokseen.
Kalastus ja saaliit: Kiiski ei ole Suomessa varsinaisen kalastuksen kohteena, kuitenkin sen mäti ja kiiskikeitto maistuvat monille. Viime vuosisadan alussa kiisket olivat rahanarvoinen tuote Karjalan kannaksella, josta talvella pyydettyjä, eläviä kaloja vietiin Pietariin asti. Nykyisin runsaat kiiskivaramme saavat olla pääasiallisesti omissa oloissaan – pieni koko ja hankala käsiteltävyys rajoittavat kiisken käyttöä.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Kiiskikannat eivät ole uhattuina, vaikka kovin voimakas rehevöityminen ei ole niille eduksi.